Lokakuun 2025 kuulumiskirje

Thaimaassa on siirrytty virallisesti uuteen vuodenaikaan, eli talveen. Tämä tarkoittaa Bangkokissa sitä, että sateet ovat vähentyneet pieniksi ripotteluiksi silloin tällöin, ja päivälämpötilatkin saattavat jossain vaiheessa pudota alle +30 asteen. Mutta palelemaan tuskin meillä pääsee :-) Suomen "talviaikaan" siirtyminen ja kellojen siirtyminen sai myös meidän aikaeron Suomeen vaihtumaan viiteen tuntiin.

Lokakuu on ollut vauhdikas kuukausi, johon on sisältynyt matkoja ja tapahtumia. Lidialla oli viikon mittainen syysloma, jonka aikana ajettiinkin sitten yhteensä n. 2000 km. Syysloman yhteyteen ajoittui sopivasti Thaimaan Full Gospel- helluntailiikkeen valtakunnallinen nuortenleiri Pohjois-Thaimaassa, joten ajelimme ensin ChiangMaihin, ja siitä sitten Lampangiin nuortenleirille. 

Nuortenleirillä oli noin 250 nuorta eri puolilta maata. Edellisestä valtakunnallisesta leiristä oli jo seitsemän vuotta, joten leirillä oli paljon ensikertalaisia. Fidan lähetteinä olimme saaneet kutsun pitämään workshopin lähetystyöaiheella. Meitä oli paikalla yhteensä 5 lähettiä, joista jokainen esitteli hieman itseään osa kertoi omasta kutsustaan ja polustaan lähetystyöhön. Tuomo piti lähetystyön teologisen opetuksen ja lopuksi Kirsi veti pienen toiminnallisen osuuden, jossa jokainen pääsi miettimään omaa polkuaan. 

Kirsi tapasi leirillä Suur-Bangkokin alueen nuorisotyön johtajaksi juuri valitun nuoren naisen, nimeltään Waad, jonka Kirsi on ensimmäisen kerran tavannut vuonna 1998 ollessaan työharjoittelussa Thaimaassa. Tyttö oli silloin 10 vuotias, ja siinä seurakunnassa, jossa Kirsi oli ”kielikylvyssä” muutaman viikonlopun. Nyt hän tuli kertoilemaan muistojaan tuolta ajalta ja sanoi tämän tuntuvan Jumalan johdatukselta, että nyt aikuisina ja Jumalan palvelijoina voimme jälleen tavata ja aloittaa kenties yhteistyötä. Tämä kosketti kovasti sydäntä! Nyt on yhteystiedot vaihdettu ja aloitettu keskustelua jatkosta. 

"Lokakuun lyhyitä"

Lokakuussa on saatu maaliin joitakin tärkeitä paperiasioita, kun Tuomon työlupa tuli, ja seuraavalla viikolla saatiin siihen perustuen haettua Kirsille ja Lidialle myös pitkät viisumit. Nyt meillä kaikilla on siis passeissa leimat heinäkuulle 2026 saakka. 

Thaimaan Fida-lähetit kokoontuivat vajaan 2h ajomatkan päähän virkistäytymään työhyvinvointiaiheen ympärille. Kirsillä oli vastuulla parin ylistyshetken vetäminen päivillä, ja tuli ajankohtaiseksi alkaa etsiä jonkunlaista soitinta kotiin musiikkiharrastuksen ylläpitoa varten. Vielä ei sopivaa soitinta löytynyt, mutta järjestelevä toimikunta sai onneksi hankittua lainasoittimen päiviä varten. 

Tuomolla oli yhtenä viikonloppuna myös opetusvuoro etänä Suomeen Tellus-lähetyskurssille.

IK-opiston Tellus-lähetyskoulutus valmentaa ja valmistaa lähetystyöstä kiinnostuneita omalla polulla etenemiseen. Tuomon opetuksen aiheena oli ”Lähetystyö Raamatussa”.

Kurssilla on 25 oppilasta ja keskustelu tuntien aikana oli vilkasta ja mielenkiintoista. On hienoa, että saa palan matkaa kulkea jonkun rinnalla tai olla yhtenä ketjunlenkkinä, jonkun toisen elämässä ja kutsumuksessa.

Suruaika

Lauantaina 25.10. heräsimme uutiseen, että Thaimaan 93-vuotias Kuningataräiti Sirikit oli menehtynyt. Tästä alkoi vuoden mittainen suruaika, joka tarkoittaa joidenkin asioiden muuttumista. Ensimmäisenä asiana aamulla lähdettiin kurkistelemaan vaatekaappeihin, josko sieltä löytyisi suruaikaan sopivaa, mustaa vaatetusta. Kuningasperhe ja valtion virastot ja valtion virkamiehet viettävät suruaikaa vuoden, kansalaiset on ohjeistettu pukeutumaan suruaikaan soveltuvasti 3 kk ajaksi. Tämä tarkoittaa mustia tai tummia/ murrettuja värejä, ei kirkkaita värejä ja kirjavia vaatteita. Liput ovat puolitangossa 30 päivän ajan. Samoin iloiset ja riehakkaat juhlat on kielletty, ja mikäli jotain juhlia järjestetään, on ohjelman oltava kunnioittavaa ja soveliasta suruaikaan. 

Seuraava päivä, eli sunnuntai, muodostuikin sitten meille ihan täydeksi paketiksi. Lähdimme noin klo 8.30 maissa ajelemaan kohti Pathumthanin seurakuntaa. Jokaiselle meistä oli onneksi löytynyt kuningattaren muistoa kunnioittava musta asu. Perille pääsimme noin 9.30 ja iso osa seurakuntalaisia oli jo aamun raamatunopiskelun parissa. Ilo oli huomata, kuinka hymyssä suin seurakuntalaiset tervehtivät ja muutama halauskin tuli. Eli ilmeisesti kuulumme kalustoon.

Jumalanpalveluksen alkuun olikin sitten muutosta kerrakseen. Meille annettiin tarkat ohjeet missä seisoa ja miten. Mustiin vaatteisiin pukeutuneet asetettiin seisomaan salin etuosaan, valkoisiin pukeutuneet seuraavaksi ja ne muutamat, joilla oli muuta väriä salin jonon viimeiseksi. Kun kaikki oli valmista, niin kuningattaren kuva heijastettiin screenille, laitettiin videonauhoitus päälle ja ryhdyimme viettämään hiljaista hetkeä. Muistosanat kuuluivat toki asiaan ja kuninkaallisella kielellä lausuttu hetki meni muutamaa sanaa lukuunottamatta kyllä aivan ohi. Eli ei tässä vielä voi korkeammalla kielitaidolla kovin paljon kehuskella. Tilanteessa kuvattu video on tärkeä laittaa sosiaaliseen mediaan ja säilyttää varmuuden vuoksi. Ehkä mielenkiintoisinta tässä on se, että tähän tietoon jonkinlainen muistohetki ja minuutin hiljainen hetki täytyy viettää jumalanpalveluksien alussa koko suruajan eli vuoden. Onneksi seurakunnassa on useampia valtion viroissa olevia henkilöitä, joten mahdolliset valtion ohjeistusten päivitykset tulevat heidän kauttaan nopeasti.

Jumalanpalveluksen loppupuolella siunattiin lokakuun syntymäpäiväsaankarit, ja jokainen sai pienen lahjan.

Jumalanpalveluksen jälkeen syötiin ja rupateltiin yhdessä sekä pidettiin vielä pieni rukoushetki. Seuraavana vuorossa oli erään seurakuntalaisen uuden kodin siunaus, johon lähdettiin isolla porukalla. Paikan päällä lauloimme muutaman laulun yhdessä ja siunasimme talon väkeä.

Sitten matka jatkui seurakunnan komitean kanssa vielä iltaruualle, jonka tarkoituksena oli samalla myös suunnitella tulevaa rooliamme seurakunnassa. Useampi tunti meni keskustellessa ja ensimmäisiä suuntaviivoja piirrellessä tulevasta. Erilaisia opetusvastuita tulee meille molemmille ja samalla pyyntö myös siitä, että voisimme luotsata seurakuntaa oikeaan suuntaan niissä asioissa, joita he eivät itse ole huomanneet miettiä. Tämä on hyvä alku, mutta annamme tässä vaiheessa vielä pääpainon luottamuksen ja yhteyden rakentamiselle. Katsotaan mitä siitä poikii.

Vajaan tunnin mittaisella kotimatkalla juteltiin vielä keskenämme päällisin puolin, mitkä olivat ensimmäiset tunnelmat. Kotiin selvisimme illalla noin klo 20, joten viimeiset tunnit ennen unia menivät ihan vain sohvalla. 

Innolla kohti uutta!

Sunnuntaisen palaverin myötä alamme nyt kumpikin rakentaa alustavia opetussuunnitelmaehdotelmia, jotta tavatessamme komitean seuraavan kerran, voimme viedä heille jotain näytettäväksi.

Näiden ensimmäisten kuukausien aikana meille on jo muodostunut hieman mielikuvaa seurakunnan tarpeista, ja sen mukaan rukoillen lähdemme valmistelemaan opetuksia.

Tuomo alkaa opettamaan seurakuntaa sekä aamun raamattutunneilla, että jumalanpalveluksissa. Lisäksi mahdollisesti etänä tulee opetettavaksi johtotiimi.

Kirsiltä toivottiin lasten ja varkkien opetusta sekä uusien lapsityöntekijöiden koulutusta. Myös jonkunlaista musiikkiin liittyvää yhteistä tekemistä varmaankin on tiedossa... Jännä nähdä, mitä kaikkea on tulossa!

Vauhdikkaan lokakuun jälkeen marraskuussa hiljennetään tahtia ja pysytellään tässä Suur-Bangkokin alueella opetuksia valmistellen. Tuomon saarnavastuut PathumThanissa jatkuvat myös.