Tammikuun kuulumisia

Vuodenvaihteen touhuissa varsinainen joulukuun uutiskirje jäi kirjoittamatta, joten otetaan nyt samalla katsaus viime vuoteen ja kurkistus tähän alkaneeseen vuoteen. 

Tammikuussa tuli täyteen puoli vuotta tätä uusinta työkautta. Paluu on sujunut hienosti, ja arki on lähtenyt pyörimään mukavasti. Tutustumisvaihe on hyvässä vaiheessa PathumThanin seurakunnassa, ja Lidian koulu sujuu rutiinilla. Ainoastaan ikävä vanhempia lapsia vaivaa, ja olemmekin kiitollisia, että saimme viettää aikaa yhdessä joulun aikaan. 

Kurkistus viime vuoteen

Heinäkuussa 2025 saavuimme takaisin Thaimaahan kuuden Suomi-vuoden jälkeen. Thaimaa on tuntunut kotoisalta heti alkumetreistä lähtien. Löysimme asunnon ja auton nopeasti, ja Lidian kouluasiat oli valmiiksi sovittuina ennen tuloa, joten pääsimme nopeasti rakentamaan uutta arkea. 

Sunnuntait vietämme keskimäärin kolme kertaa kuukaudessa Bangkokin pohjoispuolella sijaitsevassa PathumThanin läänin seurakunnassa, jossa on ollut isoja haasteita viimeisten vuosien aikana. Seurakunnassa ei ole ollut omaa pastoria kohta kolmeen vuoteen, ja Bangkokin alueen pastoreista koostuva pieni tukitoimikunta on pyörittänyt seurakunnan opetustoimintaa tämän ajan. Meitä pyydettiin siis apuun ja ottamaan päävastuu opetuksesta siihen saakka, kunnes nyt raamattukoulussa oleva seurakuntalainen saa opintonsa valmiiksi ja on valmis ottamaan täyden vastuun seurakunnasta yhdessä paikallisen johtotiimin kanssa. 

Täällä suhteisiin perustuvassa kulttuurissa oli tärkeää, että syksyn vierailimme seurakunnassa ahkeraan, ja tutustuimme ihmisiin. Meillä ei ollut aiemmilta vuosilta ketään tuttuja tuolta seurakunnasta, joten luottamuksen rakentaminen aloitettiin nollasta. Vuodenvaihteessa thai-pastoreiden komitea ns. ”Luovutti vallan” takaisin seurakunnalle, ja me pääsimme myös ottamaan enemmän vastuuta seurakuntalaisten opettamisesta. Tuomo opettaa aamupäivisin klo 9-10 Raamattua aikuisille, ja samaan aikaan Kirsilllä on toisessa luokassa seurakunnan aktiivinuoret, joiden kanssa käydään kristityn elämän perusasioita läpi.  Tässä kuvassa mietitään Raamatun kirjojen sijoittumista oikeille paikoilleen.

Varsinainen jumalanpalvelus on klo 10-12, jossa välillä vierailee muita pastoreita, ja välillä saarnaa Tuomo. Jumalanpalveluksen aikaan on myös pyhäkoulu, jota Kirsi vetää. Tällä hetkellä iso puute on lapsi- ja nuorisotyöntekijöistä, jotka olisi hyvä löytyä seurakunnan sisältä, jotta Kirsi pääsisi kouluttamaan myös uusia opettajia. Kiitosaiheena on, että koemme kuuluvamme kalustoon, ja yhteistyö sujuu hyvin. 

PathumThanin lisäksi loppuvuodesta alkoi uuden raamatunopetussarjan kuvaukset, joita on tehty yhdessä medialähetystyöntekijöiden, Ruut ja Mika Ahosen kanssa. Kuvattuna on nyt 10 ensimmäistä jaksoa, Vanhan Testamentin johdanto, jossa Tuomo käy läpi VT:n kokonaiskuvaa ja Raamatun punaista lankaa. Raamatunopetukselle on maanlaajuisesti suuri tarve, ja tätä on tarkoitus jatkaa eteenpäin mm. Lähetystyöhön ja Pyhään Henkeen liittyvillä kursseilla. Julkaisu odottaa vielä editointia ja kokonaisuuden suunnittelua. Kiitos kun muistatte tätä rukouksin!

Kirsi on jatkanut myös muiden lasten ja nuorten materiaalien, niiden luomisen ja käännösten parissa. Nuorille suunnattu opetuslapseusmateriaali on pilottikäytössä PathumThanissa, ja sieltä saatujen kokemusten mukaan on hyvä kerätä kokemuksia ja hioa materiaalia. Jatkossa voi sitten suunnitella laajempaakin jakoa materiaaleille. Lasten ja nuorten kanssa tänä vuonna käydään myöskin läpi Raamatun punaista lankaa, ja Raamatun kokonaiskuvan ymmärtämistä, samoin kuin aikuisten kanssa. Näin saamme luotua perustaa, jolle on hyvä jatkossa rakentaa muutakin opetusta. Tällä hetkellä uskovilla saattaa olla paljonkin ”nippelitietoa” eri Raamatun kertomuksista, mutta ei kokonaisymmärrystä siitä, miten asiat liittyvät toisiinsa. Ja nyt tätä laajempaa kuvaa yritetään muodostaa yhdessä.

Esimerkiksi osa nuorista on ollut lähes koko elämänsä seurakunnan parissa, mutta kenelläkään ei ollut omaa Raamattua. Kännykästä Raamatut toki löytyvät, mutta nyt aloitimme vuoden hankkimalla jokaiselle omat Raamatut, jotta pääsemme tutkimaan niitä uudella tavalla. Tavoitteena niin nuorten kuin aikuisten puolella on, että jokainen voisi rakastua Raamattuun ja Jeesukseen, ja että nämä kaksi asiaa voisivat kasvaa  ja vahvistua yhdessä, ja että jokainen muodostaa henkilökohtaisen suhteen Jeesuksen kanssa. Kiitos, kun muistatte rukouksin tätä!

Thaimaan helluntailiikeen 80-vuotispäivät ChiangRaissa

Tammikuun toisella viikolla matkasimme Pohjois-Thaimaahan, Chiangrain lääniin, helluntailiikeen FGCT:n työntekijäpäiville. Päivät olivat merkittävät kahdestakin syystä. Ensinnäkin siksi, että siellä valittiin uusi helluntailiikkeen hallitus ja puheenjohtaja seuraavalle neljän vuoden kaudelle. Toiseksi, samalla vietettiin helluntailiikkeen 80v juhlaa. Juhlapuhujana oli Samuel Tedder Suomen Turusta.

Suomalaiset Verner ja Hanna Raassina sekä Tyyne Vatanen olivat ensimmäiset helluntaiseurakuntien lähetit Thaimaassa. He saapuivat syksyllä 1946. Tästä syntyi Thaimaan ensimmäinen helluntailiike Full Gospel Churches in Thailand. Nykyään seurakuntia on 164 eri puolilla maata.

Päivät sujuivat kokonaisuutena hyvin ja pyörähdimme molemmat lavalla pariin kertaan. Olemme myös iloisia uudesta hallituksen puheenjohtajasta, pastori Praditista. Hänen seurakuntaansa menimme yli 20 vuotta sitten, kun tulimme maahan uusina lähetteinä. Monta sunnuntaita istuimme ensimmäisen vuoden aikana hänen seurakunnassa ymmärtämättä isoa osaa siitä mitä puhuttiin. Kielitaito ja kulttuurintuntemus kuitenkin kehittyivät siellä ja erityisesti nämä ihmissuhteet, jotka nyt 20 vuotta myöhemmin ovat tarpeen, kun teemme työtä yhdessä.

Työntekijäpäivien henkilökohtainen merkitys oli myös todella iso. Tapasimme siellä joukon ihmisiä, joita emme ole aikoihin nähneet. Kuusi vuotta pois maasta tekee oman osansa. Sen lisäksi ihmisiä aiemmilta työkausilta, joiden kanssa ei vain ole tultu vastakkain. Halauksia ja rutistuksia jaettiin eikä kyyneleiltäkään taidettu välttyä kaikissa kohtaamisissa. Kirsi pääsi joidenkin kanssa yhteisissä muistoissa 34 vuoden taakse ja sai kertoa heille, että heidän vaikutuksestaan hänestä tuli lähetti. 

Erityisen koskettavaa oli se, että tapasimme joukon entisiä raamattukoulun oppilaita, joiden kanssa olimme yhdessä 4 vuotta Chiangraissa. Monet heistä olivat palvelemassa päivillä tai muuten osallistumassa. Näitä kohtaamisia on vaikea sanoin kuvailla - sydän meinaa pakahtua. 

Päivien jälkeen torstaina kävimme Samuelin kanssa vielä pikaisesti kääntymässä Indochina raamattukoululla, jossa vietimme edellisen työkauden neljä vuotta. Reitti keskukselle oli tuttu ja mitä lähemmäs tulimme sitä lämpimämmältä sydämessä tuntui. Puut ja puskat olivat kasvaneet, mutta muuten kaikki oli tuttua ja lähes ennallaan.

Saimme yhdessä pastori Suraphongin perheen kanssa esitellä Samuelille kampusta ja

toimintaa siellä. Iloisia jälleennäkemisiä oli useita ja omia tunteellisia hetkiä oli sitäkin enemmän. Sydämessä läikähti useamman kerran ja erityisesti, kun astuimme taloon, jossa asuimme ja josta oli niin paljon hyviä muistoja. Saimme myös esittelyjä kaikesta siitä mikä oli meidän vanhaa tavaraa, esim. Kirsin orkideat olivat pihalla, uuni keittiössä, Tuomon tekemä kaappi vessassa, Lidialle tehty leikkikeittiö edelleen naapurissa lasten leikeissä…. Erityisesti mieleen jäi se, että meille puhuttiin ”teidän talosta” vaikka sitä nykyään asuttaa talon omistaja pastori Suraphong.

Jälleen kerran tunnetta sisimmässä on vaikea avata. Sen päätimme, että aiomme vierailla siellä usein.