Psalmin kirjoittajan tavoin me jokainen varmasti olemme elämässämme olleet tilanteessa, jolloin aika on tuntunut pysähtyvän, eivätkä asiat tunnu liikahtavan mihinkään suuntaan. Välillä huudamme Jumalan puoleen kärsimättöminä, välillä istumme paikoillemme jähmettyneinä. Kuinka vaikeaa odottaminen voi ollakaan?
Viimeisen vuoden aikana olemme jälleen olleet perheenä tilanteessa, jossa mieliimme on alkanut hiipiä kysymys: Vieläkö pääsisimme palaamaan takaisin Kaakkois-Aasiaan, meille rakkaiden kansojen pariin? Viime syksynä aloimme ottaa varovaisia askeleita sitä kohti, ja kerroimme ajatuksistamme ääneen myös seurakunnan lähetystoimikunnalle ja vanhimmistolle, ja halumme palata kentälle tuli sen myös myös julkiseksi.
Iso osa prosessin eteenpäin liikahtamista oli syyslomavierailumme Thaimaahan.
Ensimmäistä kertaa yli neljään vuoteen pääsimme käymään Thaimaassa, ja tuo matka sai aikaan tunteiden ryöpyn ja pakahduttavan tunteen sydämessä: Tänne me kuulumme! Toivo paluusta heräsi, ja päätimme alkaa ottaa konkreettisia askeleita sitä kohti.
Lidian koulupolkua ajatellen olisi järkevintä päästä matkaan viimeistään elokuussa 2024. Silloin hän pääsisi aloittamaan yläasteen viimeisen luokan Thaimaassa, jolloin siirtyminen high schooliin olisi helpompaa.
Mutta päästäksemme matkaan toiveidemme mukaisesti pitäisi kuitenkin tapahtua pieni (SUURI) ihme, sillä kannatuksista on tällä hetkellä koossa vasta vajaa neljäsosa. Nyt pyydämmekin teitä mukaan rukousrintamaan kanssamme: Mikäli on Jumalan tahto, että palaamme kentälle, rukoillaan, että voisimme pian löytää lisää yhteistyökumppaneita ja kannattajaseurakuntia mukaan matkaan. Omat huokauksemme tuntuvat välillä pieniltä, mutta kun tulemme Jumalan kasvojen eteen yhdessä rukoillen, voimme saada ihmeellisen voiman, luottamuksen siihen, että asiat ovat - jälleen kerran - Jumalan käsissä.
Joten palaamme takaisin tuohon alun psalmiin, Ps 40. Psalmin kirjoittaja jatkaa jakeessa 6: "Herra, minun Jumalani, monet ovat sinun tekemäsi ihmeet ja sinun ajatuksesi meitä kohtaan - ei ole ketään sinun vertaistasi - niitä tahdon julistaa ja niitä puhua. Niitä on paljon enemmän kuin voidaan laskea."
Hartaasti minä odotin Herraa, ja Hän kumartui puoleeni ja kuuli avunhuutoni.
Comments